On tämä elämä melkoista. Onko siitä oikeasti neljä kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne? Tuhma tuhma Liisa... Pahoittelut hiljaiselosta. On tapahtunut paljon, mutta ei oikeastaan juuri mitään. Kerrataanpa vähän:
Unelma tuli kehiin keväällä, ja tapailimme toisiamme tiiviisti kesään asti. Mitä sitten tapahtui? Olimme yksinkertaisesti liian eri elämäntilanteissa. Hän pyöritti arkea kahden pienen lapsen kanssa ja oli kuitenkin vasta toipumassa avioerostaan. Meillä oli hauskaa, mutta lopulta suhde kävi liian raskaaksi. Jouduin koko ajan ottamaan vastaan panikointia ja epävarmuutta miehen taholta, enkä enää osannut nauttia yhteisistä hetkistämme. Kävimme keskikesän jälkeen keskustelun, joka tosin olisi pitänyt käydä jo aiemmin. Unelma on oikeasti hyvä tyyppi, ja olemme kyllä vaihtaneet kuulumisia kerran jos toisenkin.
No mutta, enää en ainakaan ole puutteessa :D Kesä on ollut kohdallani jokseenkin "villi". Minulle se tarkoittaa muutamaa eri sänkykumppania, mutta ei valitettavasti yhtäkään sellaista, jossa olisi oikeasti ainesta poikaystäväksi. Huomaan, että varsinkin syksyä kohden siirryttäessä kainalon kaipuu kasvaa entisestään. Olisi se oma kulta vain niin ihana...
Tällä hetkellä seison tavallaan risteyksessä. Kävin hyvän keskustelun ystäväni kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi lopettaa etsiminen. No, siitä sisuuntuneena otinkin pois profiilini nettideittipalvelusta.
Auttaisiko, jos vain olisin tyytyväinen tilanteeseeni ja nauttisin elämästä enkä toivoisi tapaavani ketään? En ole täysin samaa mieltä, sillä Salaisuudessakin sanotaan, että pitäisi ajatella niitä asioita joita oikeasti haluaa.
Ja jos lakkaisin etsimästä, niin mistä sitten teille kirjoittaisin?
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Apua, olen puutteessa!
Sinkkuudessa on yksi miinus ylitse muiden; säännöllisen seksin puute. Joku viisasteleva voisi tähän sanoa, että sinkkunahan saa enemmän kuin monessa vakiintuneessa suhteessa. Heko heko. Minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa.
Nuorempana harrastin irtosuhteita enemmänkin ja antauduin miehille helpommin. Minulla on ollut huono itsetunto ja olen hakenut hyväksyntää kaksilahkeisilta jopa väärillä tavoilla. Olen harrastanut seksiä vaikka missä ja millaisissa asennoissa! Ah, villi nuoruus. En kuitenkaan kadu mitään.
Vanhemmiten tilanne onkin kääntynyt päälaelleen, sillä nykyisin saattaa kulua pahimmassa tapauksessa jopa puolisen vuotta ilman seksiä. Olenkin vitsaillut, että miehen kannattaa hankkia viidakkoveitsi, jos haluaa päästä "perille". Se on kuitenkin vitsi, sillä trimmaan kyllä itseäni ihan myös ilokseni ;)
Näin kevään tullen hormonit alkavat aina hyrrätä sekä halut ja himot kasvaa. Olen viime viikkoina huomannut, että lisääntyvä valoisuus on tehnyt myös minusta aktiivisemman. Tuntuu, että mielessä pyörii vain s-e-k-s-i. Harmikseni panosuhteet eivät kuitenkaan ole minua varten, vaan tykkään seksistä jossa ovat tunteet mukana.
Kuinka usein te parisuhteessa olevat harrastatte seksiä? Entä sinkut, kaipaatteko sutinaa vai vaivaako seksin puute?
Nuorempana harrastin irtosuhteita enemmänkin ja antauduin miehille helpommin. Minulla on ollut huono itsetunto ja olen hakenut hyväksyntää kaksilahkeisilta jopa väärillä tavoilla. Olen harrastanut seksiä vaikka missä ja millaisissa asennoissa! Ah, villi nuoruus. En kuitenkaan kadu mitään.
Vanhemmiten tilanne onkin kääntynyt päälaelleen, sillä nykyisin saattaa kulua pahimmassa tapauksessa jopa puolisen vuotta ilman seksiä. Olenkin vitsaillut, että miehen kannattaa hankkia viidakkoveitsi, jos haluaa päästä "perille". Se on kuitenkin vitsi, sillä trimmaan kyllä itseäni ihan myös ilokseni ;)
Näin kevään tullen hormonit alkavat aina hyrrätä sekä halut ja himot kasvaa. Olen viime viikkoina huomannut, että lisääntyvä valoisuus on tehnyt myös minusta aktiivisemman. Tuntuu, että mielessä pyörii vain s-e-k-s-i. Harmikseni panosuhteet eivät kuitenkaan ole minua varten, vaan tykkään seksistä jossa ovat tunteet mukana.
Vähitellen voisi tulla joku ihana mies, joka korkkaisi minut pitkästä aikaa! Onneksi Unelma viestittää sen verran tiuhaan ja mukavalla sävyllä minulle, että samaan sänkyyn päätyminen saattaa olla hyvinkin pian ajankohtaista.
Kuinka usein te parisuhteessa olevat harrastatte seksiä? Entä sinkut, kaipaatteko sutinaa vai vaivaako seksin puute?
torstai 21. maaliskuuta 2013
Kundi kuin Unelma
Olen tavannut ihanan miehen! Kundi on kuin Unelma! Antakaas kun kerron.
Tapasimme netissä muutama päivä sitten, ja jotenkin hänen kirjoituksistaan tuli heti hyvä fiilis. Unelmalla näytti arvojen vuoksi olevan myös ulkoiset puitteet kunnossa, joten hetken kirjoittelun jälkeen suostuin hänen pyyntöönsä numeroiden vaihdosta ja ensimmäisen puhelun soittamisesta. Se puhelu kestikin sitten useamman tunnin.
Eilen sitten kävimme ensitreffeillä. Ja miten ihana hän onkaan! Unelma on juuri sellainen josta olen haaveillut - ja vielä vähän enemmänkin. Hän muistuttaa ulkoisesti erästä lukioaikaista ihastustani, mikä on minusta hirveän hauskaa. Ihastukseni eivät nimittäin koskaan aiemmin ole olleet samannäköisiä!
Eilisillä treffeillä olimme ensin romanttisella kävelyllä ja sen jälkeen päädyimme istuskelemaan tunnelmalliseen kahvilaan. Ja miten hauskaa meillä olikaan! Ajatuksemme kohtaavat paremmin kuin hyvin ja Unelma pyysi minua heti uusille treffeille!
Pusua emme treffien päätteeksi vaihtaneet, vaikka flirttiä olikin ilmassa. Jännitin hieman, että niinköhän Unelmasta kuuluu mitään. Puolisen tuntia erkanemisestamme häneltä tuli viesti, kaunis ja kohtelias kiitos mukavasta illasta.
Tänään olenkin ollut koko päivän yhtä hymyä enkä yhtään hermostunut kuten monesti aiemmin. Alkuillasta alkoi kuitenkin tuntua, että haluaisin tekstata Unelmalle. Mietin hetken voinko tehdä niin, mutta tajusin, että minun pitää olla oma itseni. Ja jos joku mies ahdistuu ystävällisestä viestistä, niin sitten hän ei ole kyllä tapailun arvoinen!
Onnekseni sain vastauksen tekstariin melkein heti. Unelma muisteli kivaa eilistä ja sanoi haluavansa tavata minut mahdollisimman pian! :D En edes ehtinyt vastata tekstariin, kun netissä inboxiin pamahti kysymys Unelmalta: saisiko hän vielä soittaa.
Ja tässä minä sitten olen, perhosia vatsassa kotisohvalla odottelemassa puhelua. Olo on kuin pikkutytöllä!
Iik! Tuntuu, että alan ihastua!
Tapasimme netissä muutama päivä sitten, ja jotenkin hänen kirjoituksistaan tuli heti hyvä fiilis. Unelmalla näytti arvojen vuoksi olevan myös ulkoiset puitteet kunnossa, joten hetken kirjoittelun jälkeen suostuin hänen pyyntöönsä numeroiden vaihdosta ja ensimmäisen puhelun soittamisesta. Se puhelu kestikin sitten useamman tunnin.
Eilen sitten kävimme ensitreffeillä. Ja miten ihana hän onkaan! Unelma on juuri sellainen josta olen haaveillut - ja vielä vähän enemmänkin. Hän muistuttaa ulkoisesti erästä lukioaikaista ihastustani, mikä on minusta hirveän hauskaa. Ihastukseni eivät nimittäin koskaan aiemmin ole olleet samannäköisiä!
Eilisillä treffeillä olimme ensin romanttisella kävelyllä ja sen jälkeen päädyimme istuskelemaan tunnelmalliseen kahvilaan. Ja miten hauskaa meillä olikaan! Ajatuksemme kohtaavat paremmin kuin hyvin ja Unelma pyysi minua heti uusille treffeille!
Pusua emme treffien päätteeksi vaihtaneet, vaikka flirttiä olikin ilmassa. Jännitin hieman, että niinköhän Unelmasta kuuluu mitään. Puolisen tuntia erkanemisestamme häneltä tuli viesti, kaunis ja kohtelias kiitos mukavasta illasta.
Tänään olenkin ollut koko päivän yhtä hymyä enkä yhtään hermostunut kuten monesti aiemmin. Alkuillasta alkoi kuitenkin tuntua, että haluaisin tekstata Unelmalle. Mietin hetken voinko tehdä niin, mutta tajusin, että minun pitää olla oma itseni. Ja jos joku mies ahdistuu ystävällisestä viestistä, niin sitten hän ei ole kyllä tapailun arvoinen!
Onnekseni sain vastauksen tekstariin melkein heti. Unelma muisteli kivaa eilistä ja sanoi haluavansa tavata minut mahdollisimman pian! :D En edes ehtinyt vastata tekstariin, kun netissä inboxiin pamahti kysymys Unelmalta: saisiko hän vielä soittaa.
Ja tässä minä sitten olen, perhosia vatsassa kotisohvalla odottelemassa puhelua. Olo on kuin pikkutytöllä!
Iik! Tuntuu, että alan ihastua!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Liian tyhmä Akateemikolle?
Oletko koskaan kokenut riittämättömyyden tunnetta? Että et ole TARPEEKSI JOTAKIN. No, minä koen sitä juuri nyt.
Olen tutustunut erääseen kundiin. Hän on armottoman fiksu tyyppi, siis sillä tavalla akateemisesti älykäs. Itse en ole käynyt korkeakouluja, mikä ei ole minua vaivannut kertaakaan - ennen tätä.
Nyt se vaivaa, sillä kyseinen Akateemikko arvostaa korkeaa koulutusta todella korkealle. Hän haluaa kyllä tavata minua ja vaikuttaa olevan jo hieman ihastunut, mutta olemme käyneet keskusteluja esimerkiksi siitä, puhummeko niinsanotusti samaa kieltä. Ja ajattelemmeko asioista eri tavoin, kun meillä on erilaiset taustat. Minusta se on omituista, sillä tulemme tosi hyvin toimeen ja meillä riittää vaikka kuinka paljon juteltavaa.
En muista koskaan käyneeni kenenkään kanssa vastaavanlaista keskustelua. Olen pärjännyt vallan mainiosti, minulta löytyy maalaisjärkeä ja olen perusfiksu. Vaikka Akateemikko vakuuttaa, että asia ei ole este, niin silti tuo tykyttää takaraivossa - ajatus siitä, että mitä jos jossain vaiheessa sivistykseni ja mielipiteeni eivät riitäkään.
Mutta toisaalta: haluaisinko oikeasti käydä keskustelua joistain psykologisista teorioista tai uppoutua poliittiseen väittelyyn? Sori vain, mutta ne eivät ole minua varten.
Harkitsen vakavasti, että antaisin koko Akateemikolle pitkää nenää ja jättäisin treffit sikseen. Mitä kannattaisi tehdä?
Olen tutustunut erääseen kundiin. Hän on armottoman fiksu tyyppi, siis sillä tavalla akateemisesti älykäs. Itse en ole käynyt korkeakouluja, mikä ei ole minua vaivannut kertaakaan - ennen tätä.
Nyt se vaivaa, sillä kyseinen Akateemikko arvostaa korkeaa koulutusta todella korkealle. Hän haluaa kyllä tavata minua ja vaikuttaa olevan jo hieman ihastunut, mutta olemme käyneet keskusteluja esimerkiksi siitä, puhummeko niinsanotusti samaa kieltä. Ja ajattelemmeko asioista eri tavoin, kun meillä on erilaiset taustat. Minusta se on omituista, sillä tulemme tosi hyvin toimeen ja meillä riittää vaikka kuinka paljon juteltavaa.
En muista koskaan käyneeni kenenkään kanssa vastaavanlaista keskustelua. Olen pärjännyt vallan mainiosti, minulta löytyy maalaisjärkeä ja olen perusfiksu. Vaikka Akateemikko vakuuttaa, että asia ei ole este, niin silti tuo tykyttää takaraivossa - ajatus siitä, että mitä jos jossain vaiheessa sivistykseni ja mielipiteeni eivät riitäkään.
Mutta toisaalta: haluaisinko oikeasti käydä keskustelua joistain psykologisista teorioista tai uppoutua poliittiseen väittelyyn? Sori vain, mutta ne eivät ole minua varten.
Harkitsen vakavasti, että antaisin koko Akateemikolle pitkää nenää ja jättäisin treffit sikseen. Mitä kannattaisi tehdä?
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Uusi Tuttavuus...
Tämä viikko on oikein hurahtanut ohi ja aika mennyt ihan liian nopeasti. Oikeastaan miesasioiden pohtimiselle ei ole oikeastaan ollut aikaa.
Mutta on minulla teille jotain kerrottavaa, nimittäin eräs uusi Tuttavuus. Törmäsin kundiin sosiaalisessa mediassa ja aloimme parin sattuman kautta viestitellä toista viikkoa sitten. No niinhän siinä on käynyt, että minua on hähitellen minua alkanut kiinnostaa enemmänkin. Lähinnä hänen ajatuksensa ja se, että mielenkiinnon kohteemme tuntuvat kohtaavan pelottavan hyvin.
Jos katsoisin vain Tuttavuuden ulkonäköä, niin en varmasti kiinnostuisi hänestä. Hänen juttunsa kuitenkin vaikuttavat olevan aivan omaa luokkaansa ja luonne superherttainen, mikä taas tekee minuun vaikutuksen.
En tiedä mikä on seuraava siirtoni Tuttavuuden suhteen. Varmaa kuitenkin on, että aion tällä kertaa ottaa iisisti ja tutustua tyyppiin kunnolla. Hän on taatusti sen arvoinen!
Tässä kiireen keskellä sisälläni on tapahtunut jotain. Tuntuu siltä, että hyvät energiat ovat vallanneet kehoni. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että ehkä voisin ihan oikeasti olla jo valmis rakastumaan. Voi tosin olla, että päivä päivältä lisääntyvällä auringonvalolla on jotain tekemistä asian kanssa... ;)
Joko teillä on kovasti kevättä rinnassa?
Mutta on minulla teille jotain kerrottavaa, nimittäin eräs uusi Tuttavuus. Törmäsin kundiin sosiaalisessa mediassa ja aloimme parin sattuman kautta viestitellä toista viikkoa sitten. No niinhän siinä on käynyt, että minua on hähitellen minua alkanut kiinnostaa enemmänkin. Lähinnä hänen ajatuksensa ja se, että mielenkiinnon kohteemme tuntuvat kohtaavan pelottavan hyvin.
Jos katsoisin vain Tuttavuuden ulkonäköä, niin en varmasti kiinnostuisi hänestä. Hänen juttunsa kuitenkin vaikuttavat olevan aivan omaa luokkaansa ja luonne superherttainen, mikä taas tekee minuun vaikutuksen.
En tiedä mikä on seuraava siirtoni Tuttavuuden suhteen. Varmaa kuitenkin on, että aion tällä kertaa ottaa iisisti ja tutustua tyyppiin kunnolla. Hän on taatusti sen arvoinen!
Tässä kiireen keskellä sisälläni on tapahtunut jotain. Tuntuu siltä, että hyvät energiat ovat vallanneet kehoni. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että ehkä voisin ihan oikeasti olla jo valmis rakastumaan. Voi tosin olla, että päivä päivältä lisääntyvällä auringonvalolla on jotain tekemistä asian kanssa... ;)
Joko teillä on kovasti kevättä rinnassa?
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Vauvakuume!
Minun lähipiirissäni 2013 taitaa vauvojen vuosi. Yksi parhaista ystävistäni on raskaana ja toisesta rakkaasta ystävästäni tuli äiti tällä viikolla. Kävin katsomassa pientä tuhisijaa synnytyssairaalassa ja sairastuin - nimittäin vauvakuumeeseen.
Kuva Weheartit
Olen aina rakastanut lapsia ja nuorena tyttönä ajattelin, että minulla olisi mies ja lapsia jo kaksvitosena. Toisin kävi, mutta haave omasta perheestä elää vahvasti. Pienokaiset ovat ihania, mutta minua pelottaa että päädyn olemaan se mukava täti, jolla on tuhat kummilasta mutta ei yhtään omaa. Hus pois sellaiset ajatukset.
Jossain vaiheessa päätin, että puhun perhe- ja lapsihaaveistani ääneen myös tapailemilleni miehille. En tarkoita sitä, että alkaisin ensitreffeillä puhua yhteisten lasten nimistä. Haluan kuitenkin varmistua, että miehellä on samankaltaiset haaveet tulevaisuuden suhteen. En ala kesyttää ketään ja usko sokeasti, että ehkä hän joskus haluaa perheen. Enkä tahdo huomata vuosia seurusteltuani, että minä tahdon lapsia ja mies ei.
Onko siellä ruudun takana ketään muuta kuumeilevaa?
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Treffipyyntö...kö?
Kerroin teille aiemmin Kaverista. Tyypistä, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta. Kuulumme samaan kaveriporukkaan, jonka kautta olemme tavanneet toisiamme luontevasti. Emme kuitenkaan ole koskaan olleet varsinaisesti kahdestaan missään. Asiaan on tulossa muutos, sillä Kaveri pyysi tänään minua viettämään kahdenkeskistä aikaa kanssaan!
Kaveri yksinkertaisesti kysyi haluaisinko "tehdä jonain päivänä jotain". Olikohan se ihan oikea treffipyyntö? Enhän minä voinut vastata kieltävästi, oli mikä oli. Sovimme näkevämme vielä tänä viikonloppuna jonkinlaisen kivan puuhastelun merkeissä. Ehkä keilaamaan tai leffaan? Onko teillä hyviä ideoita?
Kaveri on eronnut hiljattain pitkästä suhteesta enkä usko, että hän olisi seurustellessaan pyytänyt minua samalla tavalla viettämään aikaa kahden kesken... Mietin kuvittelenko vain hänen olevan kiinnostunut, mutta tiedättehän te: intuitio.
Itse en ole ihan varma mitä Kaverista ajattelen, mutta tarvitseeko sitä ollakaan. Kunhan ollaan ja hengaillaan, kaikki selviää varmasti ajallaan :)
Kieltämättä vähän jännittää... Nyt pitää vain pitää pää kylmänä ja olla ottamatta paineita! Onhan hän joka tapauksessa minun rakas Kaverini, eikä kahdenkeskisestä laatuajasta ainakaan haittaa voi olla.
Eihän?
Kaveri yksinkertaisesti kysyi haluaisinko "tehdä jonain päivänä jotain". Olikohan se ihan oikea treffipyyntö? Enhän minä voinut vastata kieltävästi, oli mikä oli. Sovimme näkevämme vielä tänä viikonloppuna jonkinlaisen kivan puuhastelun merkeissä. Ehkä keilaamaan tai leffaan? Onko teillä hyviä ideoita?
Kaveri on eronnut hiljattain pitkästä suhteesta enkä usko, että hän olisi seurustellessaan pyytänyt minua samalla tavalla viettämään aikaa kahden kesken... Mietin kuvittelenko vain hänen olevan kiinnostunut, mutta tiedättehän te: intuitio.
Itse en ole ihan varma mitä Kaverista ajattelen, mutta tarvitseeko sitä ollakaan. Kunhan ollaan ja hengaillaan, kaikki selviää varmasti ajallaan :)
Kieltämättä vähän jännittää... Nyt pitää vain pitää pää kylmänä ja olla ottamatta paineita! Onhan hän joka tapauksessa minun rakas Kaverini, eikä kahdenkeskisestä laatuajasta ainakaan haittaa voi olla.
Eihän?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)