keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tauon jälkeen... täällä taas

On tämä elämä melkoista. Onko siitä oikeasti neljä kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne? Tuhma tuhma Liisa... Pahoittelut hiljaiselosta. On tapahtunut paljon, mutta ei oikeastaan juuri mitään. Kerrataanpa vähän:

Unelma tuli kehiin keväällä, ja tapailimme toisiamme tiiviisti kesään asti. Mitä sitten tapahtui? Olimme yksinkertaisesti liian eri elämäntilanteissa. Hän pyöritti arkea kahden pienen lapsen kanssa ja oli kuitenkin vasta toipumassa avioerostaan. Meillä oli hauskaa, mutta lopulta suhde kävi liian raskaaksi. Jouduin koko ajan ottamaan vastaan panikointia ja epävarmuutta miehen taholta, enkä enää osannut nauttia yhteisistä hetkistämme. Kävimme keskikesän jälkeen keskustelun, joka tosin olisi pitänyt käydä jo aiemmin. Unelma on oikeasti hyvä tyyppi, ja olemme kyllä vaihtaneet kuulumisia kerran jos toisenkin.

No mutta, enää en ainakaan ole puutteessa :D Kesä on ollut kohdallani jokseenkin "villi". Minulle se tarkoittaa muutamaa eri sänkykumppania, mutta ei valitettavasti yhtäkään sellaista, jossa olisi oikeasti ainesta poikaystäväksi. Huomaan, että varsinkin syksyä kohden siirryttäessä kainalon kaipuu kasvaa entisestään. Olisi se oma kulta vain niin ihana...

Tällä hetkellä seison tavallaan risteyksessä. Kävin hyvän keskustelun ystäväni kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi lopettaa etsiminen. No, siitä sisuuntuneena otinkin pois profiilini nettideittipalvelusta.

Auttaisiko, jos vain olisin tyytyväinen tilanteeseeni ja nauttisin elämästä enkä toivoisi tapaavani ketään? En ole täysin samaa mieltä, sillä Salaisuudessakin sanotaan, että pitäisi ajatella niitä asioita joita oikeasti haluaa.

Ja jos lakkaisin etsimästä, niin mistä sitten teille kirjoittaisin?

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Apua, olen puutteessa!

Sinkkuudessa on yksi miinus ylitse muiden; säännöllisen seksin puute. Joku viisasteleva voisi tähän sanoa, että sinkkunahan saa enemmän kuin monessa vakiintuneessa suhteessa. Heko heko. Minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa.

Nuorempana harrastin irtosuhteita enemmänkin ja antauduin miehille helpommin. Minulla on ollut huono itsetunto ja olen hakenut hyväksyntää kaksilahkeisilta jopa väärillä tavoilla. Olen harrastanut seksiä vaikka missä ja millaisissa asennoissa! Ah, villi nuoruus. En kuitenkaan kadu mitään.

Vanhemmiten tilanne onkin kääntynyt päälaelleen, sillä nykyisin saattaa kulua pahimmassa tapauksessa jopa puolisen vuotta ilman seksiä. Olenkin vitsaillut, että miehen kannattaa hankkia viidakkoveitsi, jos haluaa päästä "perille". Se on kuitenkin vitsi, sillä trimmaan kyllä itseäni ihan myös ilokseni ;)

Näin kevään tullen hormonit alkavat aina hyrrätä sekä halut ja himot kasvaa. Olen viime viikkoina huomannut, että lisääntyvä valoisuus on tehnyt myös minusta aktiivisemman. Tuntuu, että mielessä pyörii vain s-e-k-s-i. Harmikseni panosuhteet eivät kuitenkaan ole minua varten, vaan tykkään seksistä jossa ovat tunteet mukana.

Vähitellen voisi tulla joku ihana mies, joka korkkaisi minut pitkästä aikaa! Onneksi Unelma viestittää sen verran tiuhaan ja mukavalla sävyllä minulle, että samaan sänkyyn päätyminen saattaa olla hyvinkin pian ajankohtaista.

Kuinka usein te parisuhteessa olevat harrastatte seksiä? Entä sinkut, kaipaatteko sutinaa vai vaivaako seksin puute? 

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kundi kuin Unelma

Olen tavannut ihanan miehen! Kundi on kuin Unelma! Antakaas kun kerron.

Tapasimme netissä muutama päivä sitten, ja jotenkin hänen kirjoituksistaan tuli heti hyvä fiilis. Unelmalla näytti arvojen vuoksi olevan myös ulkoiset puitteet kunnossa, joten hetken kirjoittelun jälkeen suostuin hänen pyyntöönsä numeroiden vaihdosta ja ensimmäisen puhelun soittamisesta. Se puhelu kestikin sitten useamman tunnin.

Eilen sitten kävimme ensitreffeillä. Ja miten ihana hän onkaan! Unelma on juuri sellainen josta olen haaveillut - ja vielä vähän enemmänkin. Hän muistuttaa ulkoisesti erästä lukioaikaista ihastustani, mikä on minusta hirveän hauskaa. Ihastukseni eivät nimittäin koskaan aiemmin ole olleet samannäköisiä!

Eilisillä treffeillä olimme ensin romanttisella kävelyllä ja sen jälkeen päädyimme istuskelemaan tunnelmalliseen kahvilaan. Ja miten hauskaa meillä olikaan! Ajatuksemme kohtaavat paremmin kuin hyvin ja Unelma pyysi minua heti uusille treffeille!

Pusua emme treffien päätteeksi vaihtaneet, vaikka flirttiä olikin ilmassa. Jännitin hieman, että niinköhän Unelmasta kuuluu mitään. Puolisen tuntia erkanemisestamme häneltä tuli viesti, kaunis ja kohtelias kiitos mukavasta illasta.

Tänään olenkin ollut koko päivän yhtä hymyä enkä yhtään hermostunut kuten monesti aiemmin.  Alkuillasta alkoi kuitenkin tuntua, että haluaisin tekstata Unelmalle. Mietin hetken voinko tehdä niin, mutta tajusin, että minun pitää olla oma itseni. Ja jos joku mies ahdistuu ystävällisestä viestistä, niin sitten hän ei ole kyllä tapailun arvoinen!

Onnekseni sain vastauksen tekstariin melkein heti. Unelma muisteli kivaa eilistä ja sanoi haluavansa tavata minut mahdollisimman pian! :D En edes ehtinyt vastata tekstariin, kun netissä inboxiin pamahti kysymys Unelmalta: saisiko hän vielä soittaa.

Ja tässä minä sitten olen, perhosia vatsassa kotisohvalla odottelemassa puhelua. Olo on kuin pikkutytöllä!

Iik! Tuntuu, että alan ihastua!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Liian tyhmä Akateemikolle?

Oletko koskaan kokenut riittämättömyyden tunnetta? Että et ole TARPEEKSI JOTAKIN. No, minä koen sitä juuri nyt.

Olen tutustunut erääseen kundiin. Hän on armottoman fiksu tyyppi, siis sillä tavalla akateemisesti älykäs. Itse en ole käynyt korkeakouluja, mikä ei ole minua vaivannut kertaakaan - ennen tätä.

Nyt se vaivaa, sillä kyseinen Akateemikko arvostaa korkeaa koulutusta todella korkealle. Hän haluaa kyllä tavata minua ja vaikuttaa olevan jo hieman ihastunut, mutta olemme käyneet keskusteluja esimerkiksi siitä, puhummeko niinsanotusti samaa kieltä. Ja ajattelemmeko asioista eri tavoin, kun meillä on erilaiset taustat. Minusta se on omituista, sillä tulemme tosi hyvin toimeen ja meillä riittää vaikka kuinka paljon juteltavaa.

En muista koskaan käyneeni kenenkään kanssa vastaavanlaista keskustelua. Olen pärjännyt vallan mainiosti, minulta löytyy maalaisjärkeä ja olen perusfiksu. Vaikka Akateemikko vakuuttaa, että asia ei ole este, niin silti tuo tykyttää takaraivossa - ajatus siitä, että mitä jos jossain vaiheessa sivistykseni ja mielipiteeni eivät riitäkään.

Mutta toisaalta: haluaisinko oikeasti käydä keskustelua joistain psykologisista teorioista tai uppoutua poliittiseen väittelyyn? Sori vain, mutta ne eivät ole minua varten.

Harkitsen vakavasti, että antaisin koko Akateemikolle pitkää nenää ja jättäisin treffit sikseen. Mitä kannattaisi tehdä?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Uusi Tuttavuus...

Tämä viikko on oikein hurahtanut ohi ja aika mennyt ihan liian nopeasti. Oikeastaan miesasioiden pohtimiselle ei ole oikeastaan ollut aikaa.

Mutta on minulla teille jotain kerrottavaa, nimittäin eräs uusi Tuttavuus. Törmäsin kundiin sosiaalisessa mediassa ja aloimme parin sattuman kautta viestitellä toista viikkoa sitten. No niinhän siinä on käynyt, että minua on hähitellen minua alkanut kiinnostaa enemmänkin.  Lähinnä hänen ajatuksensa ja se, että mielenkiinnon kohteemme tuntuvat kohtaavan pelottavan hyvin.

Jos katsoisin vain Tuttavuuden ulkonäköä, niin en varmasti kiinnostuisi hänestä. Hänen juttunsa kuitenkin vaikuttavat olevan aivan omaa luokkaansa ja luonne superherttainen, mikä taas tekee minuun vaikutuksen.

En tiedä mikä on seuraava siirtoni Tuttavuuden suhteen. Varmaa kuitenkin on, että aion tällä kertaa ottaa iisisti ja tutustua tyyppiin kunnolla. Hän on taatusti sen arvoinen!

Tässä kiireen keskellä sisälläni on tapahtunut jotain. Tuntuu siltä, että hyvät energiat ovat vallanneet kehoni. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että ehkä voisin ihan oikeasti olla jo valmis rakastumaan. Voi tosin olla, että päivä päivältä lisääntyvällä auringonvalolla on jotain tekemistä asian kanssa... ;)

Joko teillä on kovasti kevättä rinnassa? 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vauvakuume!

Minun lähipiirissäni 2013 taitaa vauvojen vuosi. Yksi parhaista ystävistäni on raskaana ja toisesta rakkaasta ystävästäni tuli äiti tällä viikolla. Kävin katsomassa pientä tuhisijaa synnytyssairaalassa ja sairastuin - nimittäin vauvakuumeeseen.

Kuva Weheartit

Olen aina rakastanut lapsia ja nuorena tyttönä ajattelin, että minulla olisi mies ja lapsia jo kaksvitosena. Toisin kävi, mutta haave omasta perheestä elää vahvasti. Pienokaiset ovat ihania, mutta minua pelottaa että päädyn olemaan se mukava täti, jolla on tuhat kummilasta mutta ei yhtään omaa. Hus pois sellaiset ajatukset.

Jossain vaiheessa päätin, että puhun perhe- ja lapsihaaveistani ääneen myös tapailemilleni miehille. En tarkoita sitä, että alkaisin ensitreffeillä puhua yhteisten lasten nimistä. Haluan kuitenkin varmistua, että miehellä on samankaltaiset haaveet tulevaisuuden suhteen. En ala kesyttää ketään ja usko sokeasti, että ehkä hän joskus haluaa perheen. Enkä tahdo huomata vuosia seurusteltuani, että minä tahdon lapsia ja mies ei.

Onko siellä ruudun takana ketään muuta kuumeilevaa? 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Treffipyyntö...kö?

Kerroin teille aiemmin Kaverista. Tyypistä, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta. Kuulumme samaan kaveriporukkaan, jonka kautta olemme tavanneet toisiamme luontevasti. Emme kuitenkaan ole koskaan olleet varsinaisesti kahdestaan missään. Asiaan on tulossa muutos, sillä Kaveri pyysi tänään minua viettämään kahdenkeskistä aikaa kanssaan!

Kaveri yksinkertaisesti kysyi haluaisinko "tehdä jonain päivänä jotain". Olikohan se ihan oikea treffipyyntö? Enhän minä voinut vastata kieltävästi, oli mikä oli. Sovimme näkevämme vielä tänä viikonloppuna jonkinlaisen kivan puuhastelun merkeissä. Ehkä keilaamaan tai leffaan? Onko teillä hyviä ideoita?

Kaveri on eronnut hiljattain pitkästä suhteesta enkä usko, että hän olisi seurustellessaan pyytänyt minua samalla tavalla viettämään aikaa kahden kesken... Mietin kuvittelenko vain hänen olevan kiinnostunut, mutta tiedättehän te: intuitio.

Itse en ole ihan varma mitä Kaverista ajattelen, mutta tarvitseeko sitä ollakaan. Kunhan ollaan ja hengaillaan, kaikki selviää varmasti ajallaan :)

Kieltämättä vähän jännittää... Nyt pitää vain pitää pää kylmänä ja olla ottamatta paineita! Onhan hän joka tapauksessa minun rakas Kaverini, eikä kahdenkeskisestä laatuajasta ainakaan haittaa voi olla.

Eihän?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Seppo

Minulla on eräs ystävä, josta haluaisin kertoa. Hän on miespuolinen ja minua on pari vuotta nuorempi. Meistä on tullut nopeasti läheisiä. Jossain vaiheessa tuntui, että olimme jopa liian läheisiä - ja niin ajatteli varmasti myös hänen avovaimonsa.

Tutustuin Seppoon vuosi sitten yhteisten kavereiden kautta. Olemme alusta asti tulleet loistavasti toimeen. Sepon ei ole helppo avata itseään ventovieraille, hän on tavallaan tosi sulkeutunut ihminen. Minun seurassani hänen on kuitenkin ollut helppo rentoutua. Ensitapaamisemme jälkeen hän alkoikin pitää minuun ahkerasti yhteyttä Facebookissa ja tekstarein.

Seppo ei ole salaillut seurusteluaan eikä varsinaisesti vikitellyt minua, mutta viesteistämme tuli nopeasti melko intiimejä. Ei rivolla tavalla, mutta henkisellä tasolla. Ja kaiken lisäksi viestittely oli todella tiivistä.

Kuva Weheartit

Olen tavannut Sepon herttaisen ja kauniin tyttöystävänsä, ja olemme näennäisesti kavereita. Intuitio kuitenkin sanoo, että tyttö on kamalan mustasukkainen. Hän tykkää tilapäivityksistäni ja kuvistani Facebookissa jopa päälleliimatun paljon. Keep your friends close but your enemies even closer. Tiedättehän.

En kyllä ihmettele, jos tyttö on mustasukkainen. Kerran hän kertoi minulle, että Seppo puhuu minusta koko ajan ja ylistää ihanuuttani. Sellainen olisi ainakin minulle tyttöystävänä kova pala purtavaksi. Varsinkin kun Seppo on avoimesti kertonut minulle, että palava intohimo on jo hiipunut heidän väliltään.

Miksi kirjoitan Seposta? Minua harmittaa, että suhteemme on muuttunut. Tuntuu, että nykyisin tavallaan välttelemme toisiamme. Aina kun törmäämme niin toteamme kuinka ikävä on ollut. Välillämme on kuitenkin jonkinlainen lukko.

En ole kehdannut sanoa näistä tunteista suoraan Sepolle, koska ne tavallaan nolottavat minua. Vaikka hän on ihana tyyppi, en ole missään vaiheessa ollut häneen sillä tavalla ihastunut. Ehkä enemmänkin kiintynyt. Uskon Sepon tunteneen vähintään samoin ellei enemmänkin.

Onko teillä kokemusta vastaavasta tilanteesta? 

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tarina yhdestä Salasuhteesta

Flunssaterkut viltin alta! Tänään olen saikutellut hyvällä omatunnolla. Kiitos makuuni.fi ja romanttiset komediat - jotka jo vähitellen pursuavat ulos korvista (vaikka Ryan Reynolds ei pursuakaan)...

Onko teillä koskaan ollut salasuhdetta? Minulla on elämässäni ollut pari, mutta toisesta on niin monta vuotta, että ei sellaista nuoruuden hairahdusta kannata enää muistella :) Uudemmasta Salasuhteesta voisin kuitenkin kertoa.

Pari vuotta sitten tapailin kivaa kundia. Hän oli niin kiva, että uskoin suhteemme syventyvän seurusteluksi asti. Toisin kuitenkin kävi ja minulla oli kesän kynnyksellä tapahtuneen välirikkomme vuoksi suru puserossa.

Kuinka ollakaan, eräs rutkasti vanhempi tuttavani sattui juuri noihin aikoihin heittämään minut suruun juodun baari-illan jälkeen kotiin. Olimme aina olleet pelkkiä kavereita, mutta tuon autoajelun jälkeen mies alkoi tekstailla minulle tiheästi. Eikä siinä mitään, mutta kun hän on naimisissa - ja äitini ikäinen!

Kuva Weheartit

Jokin miehessä veti minua puoleensa enemmän kuin kaverina, joten aloimme tapailla salaa. Hän tuli hyväilemään minua lounastauolla ja nautimme helteistä alastonuinneilla syrjäisellä maalaislammella. Salasuhde ei ole komea, mutta karismaa ja luonnetta hänellä on vaikka muille jakaa.

Salasuhde oli minulle keino päästä yli sydänsuruista. Sain huomiota ja ihailua, jota juuri tuolloin kaipasin. Pidimme Salasuhteen kanssa tiiviisti yhteyttä ja tapasimme satunnaisesti, mutta kertaakaan emme menneet täysin loppuun asti. Minusta tuntuu, että kaipasimme molemmat piristystä arkeemme, mutta emme uskaltaneet ylittää sitä tiettyä rajaa.

Uskokaa tai älkää, mutta Salasuhde on minulle omalla tavallaan tosi tärkeä. Pidämme edelleen yhteyttä, vaikkakin harvemmin. Salasuhde on alkanut ehdotella tapaamista, mutta minä vähän arastelen. Ehkä ajattelen, että en voi sinkkuna kieltäytyä esimerkiksi hellyydenosoituksista ilman "pätevää syytä". Mutta Salasuhde on todella ymmärtäväinen ja mukava, ei vaadi mitään. Hän kyselee miesasioistani ja on sanonut, että jos löydän hyvän saaliin, niin sitten ei kyllä sähelletä.

Itse en ole ottanut Salasuhteesta stressiä, sillä tapaillessamme olen ollut vapaa kuin taivaan lintu. En ole tehnyt ketään kohtaan väärin, sillä jokainen päättää ite omasta elämästään. Moni pariskunta esimerkiksi on tehnyt sopimuksen elää ns. vapaassa suhteessa. Ja mikä minä olen muiden suhteita arvioimaan - kaikilla ne ovat omanlaisiaan.

Oletteko muuten katsoneet Iholla-sarjaa? Tosi rohkeaa Venlalta kertoa julkisesti omasta toisen naisen osastaan. En voi kuin nostaa hattua!


tiistai 26. helmikuuta 2013

Operaatio Pakoileva Poliisi

Muistin, että yhdestä en olekaan teille vielä kertonut. Nimittäin Pakoilevasta Poliisista!

Tapasin kyseisen komistuksen ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten. Tuolloin kävimme muutaman kerran treffeillä, mutta jostain syystä tapailumme lopahti. Tiedättekö sen tunteen, kun vuosia myöhemmin ei enää muista, miksi romanssi aikoinaan kuihtui? Pahinta ovat kuitenkin huterat mielikuvat siitä, että on on suutahtanut pienestä tai ollut jotenkin muuten lapsellinen ;)

Anyway. Viime vuoden lopulla sananmukaisesti törmäsin Pakoilevaan Poliisiin yökerhossa. Oli oikeasti tosi kiva nähdä, ja hymyillen otesimme, että olisipa kiva taas "vaihtaa kuulumisia". Annoin tyypille numeroni ja jo pilkun aikaan puhelimeni pirisi. Vietimmekin tuolloin kuuman ja ihanan yön yhdessä. Ja se jatkui vielä aamulla, mmmm.

Kuva Weheartit

Pakoileva Poliisi on tuota yhteisestä yöstä ja aamusta asti pitänyt minuun yhteyttä todella aktiivisesti, viestitellyt ja chattaillut lähes päivittäin. Pari kuukautta sitten sain hänet jälleen yövieraaksi. Mutta nimensä mukaisesti Pakoilevassa Poliisissa on jotain hämärää.

Tai tiedänhän minä tavallaan mistä on kyse: hän elää työlleen. Ja salilla käymiselle. Eli Pakoilevan Poliisin arki etenee pitkälti töihin, salille, kotiin, nukkumaan -kaavalla. Mihin väliin sitä muka mahduttaisi itsensä?

Minulla ja Pakoilevalla Poliisilla on hauskaa yhdessä, ja olisi kiva tavata useamminkin. Hän asuu naapurikaupungissa, käy kotikaupungissani kerran pari kuussa ja yleensä silloin baarissa. Haluaisin tavata Pakoilevaa Poliisia muutenkin kuin humalanhuuruisten seksisessioiden merkeissä.

Olen kuitenkin kyllästynyt kyselemään. Tuntuu hassulta, että Pakoileva Poliisi pitää tiiviisti yhteyttä, mutta ei silti ehdi tavata.

Pitäisikö tuttavuuden antaa olla ja tyytyä satunnaiseen sekstailuun? Vai kannattaako tyyppiin yrittää jollain tavalla panostaa vielä kerran

maanantai 25. helmikuuta 2013

Liisan ensimmäinen haaste

Vasta totuttelen blogimaailmaan, johon kuuluvat ilmeisesti myös toisista blogeista saadut haasteet. Merja haastoi minut, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa (haastan kyllä vain kuusi, sorry! ;))
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut

11 ASIAA MINUSTA

*Olen superkärsimätön tyyppi. Kaikkimullehetitännenyt. Valitettavasti - mutta myös onneksi.

*Olen optimisti ja parantumaton romantikko. Vaikka tulee takkiin niin jaksan uskoa rakkauteen ja heittäytyä kerta toisensa jälkeen tunteen vietäväksi.

*Minulla on kova hää- ja vauvakuume. Varsinkin hääkuume. Jos tapaisin sen oikean, voisin edetä suhteessa todella nopeasti ihan alttarille asti.

*Olenkin koukussa hääohjelmiin. Katson ne kaikki. Paitsi Häät sulhasen tapaan, se on tylsä.

*Niistä vauvoista sen verran, että olisi kiva jos esikoinen olisi tyttö. Ja se toinen sitten poika.

*Tahtoisin oman rivarinpätkän. Tai ihanan ison kerrostaloasunnon, jossa on lasitettu parveke ja sauna. Sellaisen oikean kodin, tiedättekö. Jossa olisi minä ja hän <3

*En ole KOSKAAN ollut miehen kanssa romanttisella lomamatkalla - ellei jotain Ruotsin risteilyä lasketa. Haluaisin niin paljon kävellä kultani kanssa käsi kädessä jonkin suurkaupungin kaduilla ja suukotella. Tai sitten lähteä aurinkolomalle ja karata altaalta hotellihuoneeseen lempimään kesken auringonpalvonnan ;)

*Olen tosi huono peittämään ihastumista ja rakastumista. Minä annan tunteiden näkyä ja kuulua!

*En tiedä osaisinko rakastaa muilla kielillä kuin tutulla kotimaisella. Vaikka ulkomaalaisissa ei olekaan mitään vikaa, niin uskon että elämäni mies on tulee olemaan suomalainen.

*Onko meille se yksi ja ainoa oikea? Oma ajatusmaailmani tukee sitä, että elämän aikana voi olla monta oikeaa ihmistä. Joku on oikea toisella hetkellä, toinen taas toisella. Toinen viipyy lyhyemmän aikaa, joku saattaa jäädä vuosikymmeniksi :)

*Olen moderni tasa-arvon nainen, mutta silti kosiminen on mielestäni miehen tehtävä. Kun mies kosii niin hän ainakin todella haluaa sitoutua eikä suostu esimerkiksi säälistä.


MERJAN KYSYMYKSET

1. Mikä on ensimmäinen onnellinen muisto jonka muistat?*Jokin lapsuuden muistohan se on. Lapsuus oli kokonaisuudessaan kovin onnellinen, vaikea lähteä erottelemaan.


2. Oletko itsevarma ihminen?
*Moni ajattelee minun olevan. Ja tavallaan olenkin, vaikka itsevarman pinnan alla on 
epävarma pikkutyttö, joka ottaa aina välillä ylivallan.

3. Oletko koskaan tehnyt jotain sellaista mitä kadut? Miksi?*No ehkä tähän pitää kliseisesti sanoa, että en kadu mitään, koska kaikki on opettanut ja tehnyt minusta sen ihmisen joka nyt olen.

4. Mikä tekee ystävästä tosiystävän?
*Täydellinen luottamus ja ehdoton molemminpuolinen rakkaus. Sekä  se, että hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin tämä on.

5. Minkälainen olisi unelmakotisi? (jos sinulla ei sitä jo ole) 
Ja kerro toki millainen se on, jos sellainen jo on. :)*Tuossa 11 asiaa minusta -kohdassa kerroinkin jo 


6. Minkälaisena näet tulevaisuutesi?
*Valoisana ja onnellisena!

7. Pidätkö matkustamisesta?*Tottahan toki :) 

8. Oletko koskaan valehdellut vanhemmillesi? Miksi?
*Olen toki, nuorempana varsinkin. Olen varmaan koettanut välttää hankaluuksia ;) Pakko kyllä myöntää, että myös aikuisena on tullut kerrottua joskus valkoinen valhe. Silloin tosin syynä on ollut se, että en ole halunnut huolestuttaa heitä turhaan. 

9. Minkälainen elämäsi olisi jos ei olisi nettiä taikka puhelimia?
*Erilainen :D


10. Mikä on vahvuutesi?
*Sosiaalinen ja avoin luonne!

11. Jos sinulla olisi 10sekuntia aikaa ottaa mukaasi 3 asiaa, mitä ne olisivat? 
(raha ei kuulu tähän ja oletetaan että kaikki rakkaat ihmiset ovat  odottamassa sinua siellä jossain. :) )*Muistojen kirja, valokuvia ja kännykkä.

KYSYMYKSENI HAASTETUILLE
*Kuvaile itseäsi 10 adjektiivilla.*Millaisessa tilanteessa olet onnellisimmillasi?*Entä millaisessa tilanteessa olet eniten kotonasi?*Kuka on elämäsi tärkein ihminen? *Millainen olet rakastuneena?
*Mitkä kolme asiaa ottaisit autiolle saarelle?
*Ketä ihailet ja miksi?
*Rentoutumisvinkkejä kaivataan! Mikä on paras tapa nollata ajatukset?
*Millaista elämäsi on kymmenen vuoden kuluttua?
*Jos sinun pitäisi antaa minulle yksi kauneudenhoitovinkki niin mikä se olisi?
*Mitä blogia suosittelisit minulle?


HAASTAN:
Tiina
EmmyAurora

Hanna
Iina
May
Johanna

Kuinka hukata Kokki 10 minuutissa

Muistatteko elokuvan Kuinka hukata kundi 10 päivässä? Tuota temppua en ole tehnyt, mutta eilen onnistuin hukkaamaan Kokin 10 minuutissa.

Kokki viestitteli koko eilisen päivän minulle, ja illalla hän sanoi tulevansa kylään. Toivotin miehen tietenkin tervetulleeksi ensivierailulle luokseni. Tein kuitenkin oman pääni sisällä päätöksen, että pussailua intiimimmäksi homma ei menisi.

Lopulta Kokki sitten saapui. Hengailimme hetken ennen nukkumaanmenoa ja sanoin hyväntuulisesti puoliksi vitsaillen, että yöllinen action jäisi tällä kertaa väliin. Kokki vain myhäili, mutta ei ilmeisesti ottanut minua tosissaan. Yrittely nimittäin alkoi välittömästi, kun pääsimme sänkyyn.

Jouduin sanomaan Kokille EI todella tiukasti ja moneen otteeseen. Toistelin, että tänä yönä emme etene pussailua pidemmälle ja että haluan tutustua rauhassa. Lopulta Kokki vastahakoisesti uskoi sanaani, mutta arvatkaa mitä. Hän alkoi mököttää!

Yritin rauhoitella aikuista miestä. Kun häntä hävetti. Siis se, että oli ymmärtänyt minut väärin. Kokki myönsi ajatelleensa, että kutsu kylään tarkoitti kutsua haarojeni väliin. Hetken jahkailtuaan hän päätti lähteä kotiin nukkumaan. Luojan kiitos - en olisikaan jaksanut katsella tuollaista törppöä ja lapsellista mököttäjää!

Tänään olen tuntenut koko päivän suurta onnellisuutta siitä, että en erehtynyt menemään pidemmälle selvästi asennevammaisen Kokin kanssa. Pidin pääni, vaikka se joskus paineen alla onkin vaikeaa. Olen ylpeä itsestäni :)

Onko teillä vastaavia kokemuksia kaksilahkeisista? 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntai, sinkun kirosana

Tänään se iski taas: jumalaton yksinäisyys. 
En tiedä juuri mitään pahempaa kuin sunnuntait sinkkuna. Miten tuntuukin, että juuri silloin kaikkialla näkee vain onnellisia pariskuntia? Sunnutaikävelyllä käsi kädessä, kaupoissa ostamassa seuraavan viikon ruokia, leffateatterin penkissä pusuttelemassa... Argh!

Ehkä juuri edellä mainittujen asioiden vuoksi pysyttelen sunnuntaisin yleensä yksin kotona. Ja selittelen tietenkin kotisunnuntaita muille sillä, että tarvitsen lepoa kiireisen viikon päätteeksi. Noh, sehän ei ole koko totuus.

Kuva weheartit

Millainen sitten olisi minun unelmasunnuntaini?

Heräisin sen ihanan miehen vierestä kiireettömästi. Tekisimme runsaan sunnuntaibrunssin ja söisimme kaikessa rauhassa. Sen jälkeen tekisimme reippaan pitkän kävelylenkin ällöttävän romanttisesti käsi kädessä. Illalla laittaisimme maittavan illallisen, jonka päätteeksi köllähtäisimme sohvalle toistemme kainaloon katselemaan leffaa ja telkkaria. Ja tietenkin hellimään toisiamme ;)

Onko teillä mitään ideoita: miten sinkku saisi sunnuntaistaan suloisemman? Vai onko poikaystävän puutteessa pakko hommata joku satunnainen sunnuntaikainalo?

lauantai 23. helmikuuta 2013

Treffeille Kaverin kanssa?

Nyt se on tapahtunut: yksi kaveripiirimme kundeista on jälleen vapailla markkinoilla. En tiedä olenko epätoivoinen, mutta tässä iässä täytyy oikeasti miettiä sitä, onko siinä omassa lähipiirissä potentiaalisia poikaystäväehdokkaita

Olemme kyseisen Kaverin kanssa tunteneet jo yli  kymmenen vuotta. Ulkoisesti en pitänyt häntä aiemmin kovin vetävänä, mutta vuosien myötä ulkonäkökin on muuttunut miellyttävämmäksi. On hän edelleen junttimainen, mutta jotenkin tosi söpö. Tykkään Kaverin lempeistä kasvoista.

Kaveri ymmärtää naisia. Hän on rehti ja rento - juuri sellainen tyyppi, joka vain hymähtelee minun pikku oikuilleni ja kiukutteluilleni.

Kaveri oli vuosi sitten erossa exästään muutaman kuukauden. Tuolloin olimme tavallista enemmän tekemisissä ja viestittelimme tosi paljon. Nyt huomaan, että minun tekee melko usein mieli viestitellä Kaverille. Siksi mietinkin mitä pitäisi tehdä. Kenties odottaa ja katsoa miten ja mihin suuntaan tunteet kehittyvät vai..?

Mitä mieltä olette: miten Kaveria kannattaisi lähestyä romanttisessa mielessä, jottei ystävyys kärsi? 

torstai 21. helmikuuta 2013

Mukava muija

Olen luonteeltani temperamenttinen ja impulsiivinen. Olen varmasti maininnut, että minun on vaikea peittää tunteitani ja esittää coolia, jos en ole.

No, tänään tein päätöksen: minusta tulee "mukava muija". 

Se tarkoittaa, että vaikka mies ahdistuisi tai itse ahdistuisin, käyttäydyn parhaani mukaan mukavasti ja rennosti. En mene suhteisiin heti sata lasissa (helpommin sanottu kuin tehty) vaan annan itselleni ja toiselle aikaa ja tilaa.

Ja on tässä kai ollut edistystä miesrintamallakin. Tai lähinnä voisi sanoa, että olen ottanut askeleen taaksepäin. Eilen nimittäin tekstasin Kokille ja kysyin ystävällisesti kuulumisia. Hän vastasi nopeasti ja kun en näpyttänyt heti viestiä takaisin, alkoi Kokki pommittaa minua. Lopulta viestit olivat jo todella kaksimielisiä ja intiimejä. Nyt vain odottelen treffikutsua ja keskityn olemaan helvetin mukava! :D

Myös Herra Kapteeni vol. 2 sai eilen osansa myöhäisillan viestittelystäni. Hän vastasi vasta aamulla,  mutta olin aistivinani viestien sävyssä lievää viileyttä. Vaikka hän olikin mukava ja hassuttelikin hieman. Tosin viileys voi johtua myös siitä, että Herra Kapteeni vol. 2 oli töissä... Tiedä häntä.

Äh, pitäisi lakata analysoimasta ja miettimästä jokaista viestiä ja sanaa. Miksi se on niin vaikeaa?
Luotan intuitiooni ja siihen miten koen ihmisten käytöksen ja mitä siitä aistin. Etiäinen kertoo mielestäni paljon siitä mihin suuntaan asiat kehittyvät.

Olisiko etiäisestä mahdollista päästä eroon? Entä jos se ohjaakin minua harhaan ja kompastun siihen, että kuvittelen asioistä muuta kuin ne todellisuudessa ovat? 

tiistai 19. helmikuuta 2013

PANIIKKI!

Kääk! Paniikki iski taas, kun eräs eilen mainitsemistani nuorista kundeista näpytteli minulle treffipyynnön online.

Mistä johtuu, että netissä on helppo kirjoitella ihmisille, mutta pupu tulee pöksyyn näkemisen ollessa ajankohtaista?

Kuva Weheartit


Ilmeisesti minulla on jonkinlaisia pahoja lukkoja, kun jännitän niin kovasti uusien nimenomaan netin kautta tuttujen ihmisten kasvokkain tapaamista. Olen hirmusosiaalinen ja reipas, mutta taidan pelätä, että joku ei sitten hyväksyisikään minua todellisessa maailmassa.

Pelkään myös huonoja treffejä ja sitä että toisen kanssa olisi kiusaantunut fiilis. Tai sitä, että netissä ihanalta vaikuttava kundi ei vastaakaan haaveitani tai päässäni muodostunutta mielikuvaa.

Tai ehkä vain pelkään rakastumista? 

Satuhäät

Eilen illalla koettiin jälleen yksi viikon kohokohdista, kun TV2 esitti Satuhäät. Olen aina ollut hulluna hääohjelmiin ja maanantai-iltaisin nauliudun telkkarin ääreen jännittämään, millainen pariskunta milläkin kertaa astelee alttarille.

Satuhäissä on ilmeisesti tällä kaudella muuttunut linja "kiltimmäksi". Harmin paikka, sillä sen vuoksi mukana ei ainakaan minun mielestäni ole enää niin mielenkiintoisia ja värikkäitä tyyppejä.

Kaikista pareista mieleen ovat parhaiten jääneet Poni & Aasi - kuten varmaan monella muullakin. Kauhistellen olen monesti katsonut tuota jaksoa ja miettinyt, miten Ponin ja Aasin kaltaisia ihmisiä voi olla olemassa.

Kuva täältä!

Mikä siinä on, että täytyy arvostella toisten häitä? Tai mikä kamalampaa nauraa niille räkäisesti. Sellainenhan on julmaa. Mikä muka oikeuttaa tekemään niin? Välillä arvostellessani olen tuntenut itseni suoraan sanottuna törkeäksi.

Mutta toisaalta hääohjelmia katsoessani myös liikutun tavallisten suomalaisten ihmisten onnesta (ja toki välillä myös myötähäpeästä). Pariskunnat ovat todella onnensa kukkuloilla ja elävät elämänsä onnellisinta aikaa, ajattelen usein.

Voisiko kaiken taustalla olla kateus? Miksi minä en ole saanut kokea samanlaista onnea kuin nuo pariskunnat? 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Neiti Kehdonryöstäjä ilmoittautuu...

Okei, myönnän: viime kesänä minulla oli kuuma seksisuhde 19-vuotiaan kundin kanssa. Välillämme kyllä kipinöi, mutta lakanoiden välissä kemiamme eivät olleet kummoiset. Lähinnä minua hymähdytti ja hymyilytti, kun toinen oli olevinaan niin kokenut naistenmies.

Totesin lopulta seksisuhteeni olevan pentu, joten homma sai olla. No, kuinka ollakaan eksyin nyt viikonloppuna nettideittisivulla kirjoittelemaan parinkin muutaman vuoden nuoremman kundin kanssa. Pakko myöntää, että he vaikuttavat lupaavilta tapauksilta!

Olen aina jostain syystä ollut varma, että että tuleva aviomieheni (tai edes poikaystäväni :D) on minua vanhempi. Enää en kuitenkaan ole varma. Ei kai muutaman vuoden ikäerolla enää näillä vuosilla ole niin paljoa merkitystä? Ja nuoremmat kundit on ehkä helpompi kietoa pikkurillin ympärille ja saada myös palvomaan itseään, vai kuinka? ;)

Kertokaas onko teillä kokemuksia nuoremmista uroksista? Ja jos on niin millaisia? Tuleekohan minusta vielä puuma?

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tilannekatsaus...

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkoista haipakkaa, joten en ole ehtinyt kirjoittaa teille operaation edistymisestä. Olen kuitenkin onnistunut edistämään poikaystävän saamista... NOT!

Okei, tehdäänpä tilannekatsaus:

Kokki
Kävimme pari kertaa romanttisilla treffeillä. Kävelimme meren rannalla ja hän syötti minulle jäätelöä yhdessä kotikaupunkimme ihanimmista ravintoloista. Tuntui, että Kokki oli aivan lääpällään minuun, kunnes yhtäkkiä veti liinat kiinni - tietenkin juuri silloin, kun minä aloin lämmetä. Juuri exästään eronnut mies kertoi tarvitsevansa tilaa hengittää, ja harmikseni näytin hänelle harmitukseni. Miksi en osaa olla cool ja esittää, että romanssin loppuminen ei tunnu missään? Silloin olisin ehkä kundien silmissä haluttavampikin...

Herra Kapteeni
Emme ole pitäneet mitään yhteyttä. En ole laittanut viestiä eikä ole hänkään (kts. seuraava kohta).

Herra Kapteeni vol. 2
Yhteisen ystävän suosituksesta kävimme treffeillä, ja ensikohtaaminen oli ihana: lumileikkejä ja kaakaota! Minulla ei ollut perhosia vatsassa, mutta todella mukavaa. Siksi olin tosi iloinen, kun Herra Kapteeni vol. 2 pyysi minua heti uudestaan deiteille, yhteiseen illanviettoon kavereidemme kanssa. Päätin tehdä poikkeuksen ja lähteä keskellä viikkoa ulos, vaikka se ei olekaan tapaistani. Pitkät työpäivät ja kova väsymys kostautuivat, sillä ulkona ollessamme minusta tuli hieman känkkäränkkä. Halusin myös huomiota häneltä ja ehdottelin yhteistä yötä. Minut kuitenkin torjuttiin, sillä Herra Kapteeni vol. 2 kertoi haluavansa tutustua paremmin. Olin varmasti aika rasittava, aamulla oli kyllä morkkis ja työpäivässä oli kestämistä. Soitin Herra Kapteeni vol. 2:lle ja pahoittelin tapahtunutta. Hän vaikutti olevan tosi cool, mutta viestejä ei ole tuon jälkeen enää tullut. Jos olen rehellinen, niin en ole kaipaillut häntä mitenkään erityisen paljon. Tämä taisi olla klassinen keissi: ihastuin ihastumisen tunteeseen. Buhuu.

Kalastaja
Kalastaja on löytänyt naisen. Ja tietenkin juuri nyt, kun olisin ollut valmis käpertymään hänen kainaloonsa ja ottamaan vastaan hieman lohdutusta. No, tuskinpa meitä oli tarkoitettu yhteen.

Sunnuntait ovat sinkuille pahimpia päiviä. Pakko myöntää, että mieli on melko alhaalla. Olen sutinaa kaipaava huomiohuora, joten nyt taitaa olla taas nettideittailun vuoro. Online kun on helppo löytää seuraa nopeasti ja vaivattomasti. Nyt on aloitettava uuden haaremin kerääminen!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tie naisen sydämeen...

... käy vatsan kautta. Ainakin minun kohdallani tuo lausahdus pitää paikkansa. Ja olen melko onnessani, sillä ystäväni mielestä minä ja hänen ystävänsä Kokki olisimme perfect match. Treffit on nyt sovittuna ja vähän jo jännittää. En ole koskaan tapaillut kokkia, mutta ajatus on kieltämättä kiehtova.


Ajatella, mitä herkkuja mies voisi minulle loihtia! Haaveilen varsinkin maistuvista terveellisistä ruoista, runsaista aamiaisista, mehukkaista liharuoista, ihanista kasvislisukkeista ja tietenkin taivaallisista, vähäkalorisista jälkiruoista!


Yksi asia kokkimiehen vamppaamisessa kuitenkin askarruttaa: kehtaisinko itse sen tehdä miehelle ruokaa? En kokatessani katsele reseptejä vaan improvisoin, enkä varmaan tosiaankaan tee kaikkea ns. sääntöjen mukaan tai järkevimmällä tavalla. Olen perushyvä kokki, mutta minulla on puutteeni. En osaa kunnolla esimerkiksi paistaa pihvejä. Tai leipoa.

Kaikki kuvat Weheartit

Joo, tiedän: turhaa hermoilua, kun ensitreffit ovat vasta edessä. Mutta silti! Pakkohan sitä on jostain stressata jo etukäteen ;D

Mutta mitä voisi kokata miehelle, joka osaa itse jo kokata kaiken saman kuin minäkin - ja vielä paljon paremmin?

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kumman kaa?

Anne ja Ellu ovat ikisuosikkejani - voisin katsella Kumman kaata aina uudelleen ja uudelleen koskaan kyllästymättä! Ollapa samanlainen pokka kuin tuolla daamikaksikolla, huhhuh! ;)

Kumman kaa -hengessä haluankin vähän leikkiä ajatusleikkiä näin treffittömän lauantai-illan kunniaksi.

Kumman kaa olisin mieluummin...

Teemu Selänteen vai Saku Koivun?
Ehdottomasti Saku Koivun! Vaikuttaa jotenkin sympaattisemmalta ja kunnollisemmalta kuin Teemu - vaikka onhan Teemukin ihan hot... Mutta Mikko Koivu olisi kyllä kaikista paras! ;)


Aku Hirviniemen vai Riku Niemisen? 
Totta puhuen kumpikaan ei ole minun makuuni (Putouksesta ottaisin mieluiten Jaakko Saariluoman!) Mutta jos on pakko valita, niin Riku.

Jaren vai VilleGallen?
Jaren (vasemmalla). Katso kuvaa.


Jari Sarasvuon vai Henkka Hyppösen?
Ah! Henkan! Olen kyllä vähän kade Jenni Pääskysaarelle...

Hunks-Eskon vai Hunks-Maunon? 
Kyllä se varmaan Eskoon kallistuisi, jos kahdesta pahasta pitäisi valita parempi.

Cheekin vai Jonne Aaronin?
Jonne Aaron, ihana ihana Jonne Aaron! <3 Naiset rakastuvat renttuihin, tiedättehän.

Jyrki Kataisen vai Alexander Stubbin?
STUBB. Word!

Lauri Ylösen vai Ville Valon?
Ville Valon. Lauri on söpö, mutta niin pieni!


Janne Ahosen vai Toni Niemisen?
Janne. Vaikka ei nuo mäkihyppääjät ole mua koskaan säväyttäneet.

Kenen kaa te olisitte mieluiten? Onko teillä julkkisihastuksia?

Käsi sydämellä

Ajattelin viihdyttää teitä laiskan lauantain kunniaksi random-ajatuksillani. Liisa, käsi sydämellä!

♥ Muistatko, missä suutelit ensikertaa? Ketä?
Totta kai muistan, eihän sellaista voi unohtaa! Pusu oli yksi elämäni parhaista ja se tapahtui seiskaluokalla ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olimme yhdessä kaksi viikkoa kunnes hän dumppasi minut. True love!

♥ Nukutko alasti?
Vain hyvässä seurassa ;)

♥ Onko sinua koskaan leikattu?
Muutama pieni operaatio on tehty, onneksi ei mitään isompaa. 

♥ Luetko sanomalehdestä kuolinilmoitukset?
Jos luen joskus sellaista sanomalehteä, jossa on kuolinilmoituksia. Enemmän kyllä tykkään niistä kastettuja-palstoista, varsinkin jos mukana on söpösti hymyilevien pulskien vauvojen kuvia.

♥ Pitäisikö aviopuolisoiden mielestäsi tietää toisistaan kaikki?
Ei tietenkään. Kenenkään ei pidä tietää kaikkea sinusta! 

♥ Oletko soittanut pilapuheluja?
Tietenkin! Kavereiden kanssa ala-asteella. Se oli silloin parasta, naurettiin pissat housuissa! :D

♥ Oletko hypännyt benji-hypyn?
En ole. En ikinä uskaltaisi!

♥ Laulatko suihkussa?
Laulan. Laulan myös yksin autossa. 

♥ Suostuisitko olla peseytymättä 3 kuukautta, jos saisit 16000 euroa?
Kuulostaa turhan haastavalta ja epämiellyttävältä, en pysty olemaan päivääkään peseytymättä... Mutta onhan tuo houkuttavan suuri summa rahaa, joten riippuu missä olosuhteissa asuisin ja saisinko käyttää esimerkiksi intiimialueiden dödöä :D

♥ Tykkäätkö juhlista?
Hyvässä seurassa kiitos kyllä! Mutta en tykkää suomalaisille ominaisesta pakkojuopottelusta, jota harrastetaan mm. juhannuksena ja uutenavuotena.

♥ Jos voisit, haluaisitko aina pysyä tietyn ikäisenä?
En. 

♥ Uskotko horoskooppeihin?
Hieman, mutta vain luonnehoroskooppeihin. 

♥ Kutiatko helposti?
Kyllä. Älä tule kokeilemaan :D

♥ Oletko koskaan pelastanut kenenkään henkeä?
En?

♥ Koska ärsyynnyit viimeksi?
Tänään, kun Herra Kapteeni vol. 2 mainitsi exästään.

♥ Koska viimeksi löit jotakuta?
En ole koskaan lyönyt ketään tarkoituksella. 

♥ Oletko koskaan sytyttänyt tulipaloa?
Melkein. 

♥ Antaisitko kumppanillesi anteeksi jos hän pettäisi sinua?
Tuskin, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tuokin riippuu täysin olosuhteista. 

♥ Kuka on tärkein ihminen elämässäsi?
Perhe ja ystävät. Ei ole yhtä ylitse muiden. 

♥ Onko Titanic hyvä?
No eipä erityisen. 

♥ Ovatko naiset heikompia kuin miehet?
Eivät tietenkään! Tyhmä kysymys. 

♥ Katsotko telkkaria joka päivä? Edes vähän?
Harvoin on päivää etten katsoisi. 

♥ Kenelle annoit viimeksi numerosi?
Varmaan jollekin työkontaktille. 

♥ Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En muista kenen vuoksi itkin. 

♥ Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
Joo! 

♥ Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
No, vaikka Ryan Reynoldsille ;)

♥ Olisitko valmis äidiksi/isäksi?
Olisin. 

♥ Kuka sanoi sinulle viimeksi jotain kaunista?
Joku taisi tekstimuodossa kehua kuvaani. 

♥ Kamalin tunne?
Epätietoisuus. 


♥ Paras tunne?
Rakkaus. 

KERRO 1 ASIA JOKA SAA SINUT AINA HYMYILEMÄÄN: Söpöt pienet lapset!

KERRO 2 ASIAA MITÄ OLET TÄNÄÄN TEHNYT: Juonut useamman kupin kahvia, viestitellyt Herra Kapteeni vol. 2 kanssa, 

Ex-haamu

Hetken kaikki tuntui menevän putkeen Herra Kapteeni vol. 2 kanssa. Kunnes... sain tietää, että hän on eronnut viime kesänä. Eikä mistä tahansa suhteesta vaan puoli elämää kestäneestä.

Ilmeisesti mimmi ei ole aivan täysin ok eron kanssa, sillä soittelee miehelle edelleen kännissä öisin (onneksi asia tuntuu häiritsevän häntä). Ex-haamun olemassaolo kammottaa, sillä olen monta kertaa ajautunut tapailemaan hiljattain eronneita miehiä. Homma on lähes poikkeuksetta kaatunut siihen, että ero ja entinen suhde ovat olleet liian tuoreina muitissa.

Ja entä sitten noin järjettömän pitkässä suhteessa, kun he tuskin enää muistavat millaista elämä on ollut ilman toista! Miten pitäisi ajatuksensa rakentaa, että ei alkaisi stressata asiasta?

Kuinka pystyn uskottelemaan, että minä voin olla tuolle miehelle paljon parempi, hän voi rakastua minuun palavammin kuin exäänsä ja kiintyä minuun lujemmin kuin tähän koskaan?

perjantai 1. helmikuuta 2013

Silmäpeliä salilla

Riemukasta perjantai-iltaa kaikille!

Tämä tyttö meni suoraan töistä salille pumppaamaan rautaa. Siinä viikon paineita hikoillessa tapahtui jotain, mitä en ole aiemmin urheillessani kokenut.

Juoksumattoni lähellä olleessa crosstrainerissa treenasi melko kivannäköinen kolmekymppinen mies, joka loi minuun jatkuvasti katseita. Piiitkiä katseita. Ja hymyili - siis ilmiselvästi flirttaili!

Tilanne oli hämmentävä, sillä itse hikoillessani en koskaan edes vilkuile muita ihmisiä. Mutta nyt katseemme jotenkin vain kohtasivat ja vieläpä moneen otteeseen. Saliflirtti, aivan uusi ja ihan virkistävä kokemus!


Millainen etiketti salilla tai muuten urheilun parissa mielestänne on - voiko poikaystävän löytää siis vaikka lenkkipolulta?

Millaisen miehen tarvitset? Testaa!


Uni ei tule, joten viihdytin itseäni tekemällä AVA-sivuilta löytyvän testin.

Millaisen miehen tarvitset? Testaa!

Ja tässä tulos.

Sosiaalinen ja menevä


Tarvitset miehen, joka osaa ottaa tilanteen haltuun. Haluat, että hän tulee toimeen ystäviesi kanssa ja että hän pysyy vauhdissasi mukana. Et kestäisi viikkoa kauempaa kotona viihtyvää kaksilahkeista, sillä nautit kalenterin täyttämisestä sosiaalisilla menoilla.

Tarvitset kuitenkin myös aikaa tyttökavereiden kanssa, joten miehesi tulee ymmärtää, ettei hän ole tervetullut jokaisiin juhliin. Samalla tavalla sinun pitää pystyä luottamaan häneen, kun hän lähtee äijäporukalla viettämään iltaa.

Miehesi pitää myös näyttää hyvältä. Et halua joutua häpeämään häntä, sillä hän tulee tapaamaan paljon ystäviäsi.


Hmm. Kuulostaapa pelottavan paljon juuri sellaiselta kuin Herra Kapteeni vol. 2. Joka on muuten tekstaillut minulle koko illan. Iik!

Testi löytyy täältä!

torstai 31. tammikuuta 2013

Herra Kapteeni vol. 2


Minulla on maailman parhaita ystäviä, mutta nuo ihanuudet eivät ole vuosien varrella kovinkaan hanakasti parittaneet minua kenellekään. Siksi leukani loksahti, kun ystäväni ehdotti minulle hiljattain sokkotreffejä toisen ystävänsä kanssa.

Omaksi yllätyksekseni en edes harkinnut kieltäytyväni. Joskus olisin sen kyllä tehnyt (ettei mua vain olisi sattunut), mutta näillä ikävuosilla on jo käynyt enemmän kuin selväksi että ei kukaan kotoakaan tule hakemaan.

No, ystäväni oli antanut tälle ystävälleen numeroni, ja tänään tuo mies soitti! Ettekä ikinä usko. Hän. On. Herra. Kapteenin. Kollega. Kääk!

Sekunnin murto-osan mietin, pitäisikö minun kysyä tuntevatko he ja miten selitän sen, että tunnen Herra Kapteenin. Sanotaan että rehellisyys maan perii, joten päätin olla rehellinen. Kun hän kysyi mistä tunnemme niin kerroin, että olen  käynyt muutamilla treffeillä Herra Kapteenin kanssa. Eikä hän tuntunut olevan moksiskaan :)

Voitte vain kuvitella, että hänen reaktionsa pudotti painavan kiven sydämeltäni. Jokunen vuosi sitten kävi kerran niin, että eräs lupaava poikaystäväkandidaatti dumppasi minut, koska olin jo paljon aiemmin käynyt yksillä treffeillä hänen ystävänsä kanssa. URPO. Tuo tapaus on jättänyt jonkinmoiset traumat.


Kuva: Weheartit

No mutta, tämä Herra Kapteeni vol. 2 vaikuttaa oikein lupaavalta. Meillä synkkasi todella hyvin ja ei olisi tehnyt mieli lopettaa puhelua lainkaan! Kaiken lisäksi hän on tosi puhelias, kohtelias, kivannäköinen... Ja laittoi jo viestiä, että tykkäsi jutella ja että olen tosi kaunis. Treffit ensi viikolla, kuulemma!

Onko siellä langoilla ketään, joka olisi deittaillut kaveruksia? Tai alkanut seurustella esimerkiksi exänsä kaverin kanssa?  

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Järjetön rakkaus



Miksi se uskoo, miksi se toivoo, miksi se kärsii mutta kestää?

Miksi se vain riuhtoo, miksei se irtoo, miksi se kärsii mutta kestää?

Miksei sitä hengiltä saa?

Herra Kapteeni

Olen jo useamman kerran käynyt treffeillä armeijan leivissä olevan, yltiöseksikkään Herra Kapteenin kanssa.

Ensitapaamisellamme olin sitä mieltä, että hän on tulevien lasteni isä. Välillämme on ekoista treffeistä asti ollut todellista kiihkoa ja kiimaa emmekä pysty pitämään näppejä erossa toisistamme.

Silti minua mietityttää.

Voiko intohimoa olla liikaa? Jos välillämme on liian suuri fyysinen vetovoima niin unohtuuko henkinen puoli kokonaan? Olemme todellakin samalla aaltopituudella ja juttu luistaa, mutta tuleeko suhteestamme vahvan eroottisen latauksen vuoksi väkisinkin seksisuhde? Ja miten Herra Kapteeni minut näkee - pelkkänä petikumppanina vai potentiaalinen vaimokandidaattina?

Onko hänellä tarpeeksi aikaa minulle? Kiireisen ja epäsäännöllisen työn lisäksi Herra Kapteenilla on lapsi, jonka kanssa hän viettää lähes kaiken vapaa-aikansa. Lapsi ei häiritse minua lainkaan - eikä periaatteessa intohimoinen suhtautuminen työhönkään. Mutta koska me ehdimme tavata? Treffiemme välillä on helposti ollut pari viikkoa taukoa, eikä kärsivällisyys ole suurin hyveeni. Ja jaksanko odottaa, kun tutustuminen on niin hidasta...

Onko hän tarpeeksi aloitteellinen? Herra Kapteeni on sitä miestyyppiä, joka ei esimerkiksi tapaamisten välillä turhaan tekstaile ja soittaa vain kun on asiaa. Jos tiedätte mitä tarkoitan. NIIN ÄRSYTTÄVÄÄ! Ja minähän olen koko ajan kännykkä kädessä. Yhteydenottojen odottaminen on suoraan sanottuna kiduttavaa...

Kohtalotovereita, anyone?

tiistai 29. tammikuuta 2013

Merta edemmäs kalaan

Poikaystävän metsästys kannattaa varmaan aloittaa jo tuttujen tyyppien kartoituksella. Ehkä ei tarvitsekaan lähteä merta edemmäs kalaan?

Kalastaja 
Vanha tuttu, johon törmäsin muutama kuukausi sitten yöelämässä. Puitteet ovat hyvät, hän on hauska, hyvässä duunissa, vielä kivannäköinen ja harteikaskin. Kalastaja on kiltti ja aktiivinen kaveri, joka rakastaa liikkua luonnossa eikä jätä vastaamatta tekstareihin tai puheluihin. Hän on pyydellyt minua ulos jo monta kuukautta, mutta jokin on pistänyt vastaan. Viime viikolla peruin treffit jollain surkealla tekosyyllä viime hetkellä. Pelkäänkö ihastuvani oikeasti mukavaan mieheen?

Kaakaokaveri
Moni yhteinen tuttava on tullut sanomaan, että olen juuri tämän kyseisen söpöliinin tyyppiä. Olen haaveillut treffeistä, ja nyt olen päässyt jutteluetäisyydelle kundin kanssa. Hän vaikuttaa todella suloiselta tyypiltä ja puhui, että voisimme tavata vaikka kaakaon merkeissä. Varsinaista treffikutsua ei kuitenkaan ole vielä kuulunut. Hitto, kun olen kärsimätön!

Teinirakkaus
... särki sydämeni uudestaan aikuisiällä. Viime aikoina olemme (valitettavasti) pitäneet jälleen yhteyttä ja haaveilen salaa yhteisestä tulevaisuudesta. Hän ei ole antanut kovin paljoa toivoa, sillä asuu avoliitossa. Jostain syystä en kuitenkaan usko, että suhde on onnellinen. Naisen intuitio, tiedättehän. Teinirakkaus on myös edellinen ns. poikaystäväni, seurustelimme lyhyen aikaa muutama vuosi sitten.

Sydämen valittu
Pum pum pum. Kun tapaamme, niin sydän jättää aina välistä yhden lyönnin. Halatessamme nuuhkin hänen niskaansa ja toivon, että voisin pitää kiinni vaikka sekunninkin pidempään. Olemme tunteneet jo vuosikaudet ja tapaamme olosuhteiden pakosta usein. Välillämme on aina ollut sähköä, joka eräänä humalanhuuruisena iltana johti yhteiseen yöhön. Sydämen valittu on se, joka saa sukat pyörimään jaloissani - mutta on valitettavasti naimisissa. Asiaa ei helpota se, että vaimo on todellinen hirviö. Minä olisin niin paljon parempi!

Näitä lueskellessa on pakko todeta, että ei hyvin mene. Minun täytyy laajentaa elämänpiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin! Miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että vastaan on tullut paljon pettymyksiä. Monta kertaa uuteen mieheen tutustuessa homma on kariutunut juuri silloin, kun on jo ehtinyt ihastua ja heittäytyä. Eikä aina jaksaisi aloittaa alusta!

Miten pystyisi antamaan itsestään ihanalle tyypille alussa 70 prosenttia sen sijaan, että olen heti sata lasissa? Siinäpä pulma, johon etsin vastausta.


Okei. Lähden merta edemmäs kalaan. Tai ehkä tsekkaan Kalastajan ensin, vai mitä olette mieltä?

Tunteesta ei pidä tinkiä!

Näin aluksi on pakko selventää itsellekin se, mitä oikein haluan.

Luonne
On totta kun sanotaan, että sydämen valitun pitää olla samalla sekä paras ystävä että rakastaja. Miehelle pitää haluta ja pystyä kertomaan kaikesta. Kemiaa ei pysty teeskentelemään, eli toisen seurassa täytyy olla hyvä olla. Huumorintajusta en suostu tinkimään. Ei pidä olla kirjaviisas, mutta fiksu kylläkin. Hermostun, jos joudun vastailemaan tyhmiin kysymyksiin enkä voi sietää yksinkertaisia ihmisiä! Uteliaisuus maailmaa kohtaan ja ympärillä tapahtuvista asioista (sekä tietenkin minusta!) kiinnostuneisuus on tärkeää. Täytyy olla luonnetta ja pystyä määräämään kaapin paikka. Hyvä itsetunto on must. Hipeille sanon ehdottoman ein, mutta taiteellisuutta en pistä pahaksi - kunhan toinen ei ole liian erakko. Miehen pitää osata puhua ja näyttää tunteensa eikä epäröidä nostaa kissaa pöydälle. Oma elämä on oltava, mutta miehen pitää haluta minusta osa sitä. Haluan siis viettää sydämen valittuni kanssa paljon aikaa ja yöt yhdessä, mutta myös omille kavereille on oltava erikseen sopivasti aikaa.

Ulkonäkö
Silmät ja hymy ovat sielun peili. Samoin leveät hartiat, haluan mieheni mieluiten pitkänä ja raamikkaana. Hintelät, lyhyet ja homomaiset miehet älkööt siis vaivautuko. Ei tarvitse olla klassinen komistus, persoonalliset kundit kunniaan. Yleensä olen kohdannut urheilullisia kundeja, ja löllyville läskikasoille sanonkin kiitos ei. Pieni pulleus ei kuitenkaan haittaa, ennemmin sellainen kuin ylipumpattu kehonrakentaja. Miehekäs ulkonäkö ei ole pahitteeksi, mutta poikamaista pilkettä pitää olla silmäkulmassa. Mies saa olla kalju muttei kaljuuntuva. Jos nyt on pakko jotain suuren maailman ulkonäköreferenssejä pistää tiskiin, niin tässä muutama!

Ian Somerhalder

Ryan Reynolds

Zac Efron
Brian Austin Green

Tyyli
Kolme sanaa: casual but smart. Ei mitään suomenruotsalaista kauluspaita ja suorat housut -tyyliä, vaan rento staili höystettynä ripauksella rokkia! Yök hikisille ja likaisille rentuille. Miehen on tuoksuttava hyvältä. Tatuoinnit ja kuuma paha poika -look on jees, mutta liian leimattu ja lävistetty ei todellakaan saa olla. Haluan omakseni anopin kultapojan ;)

Ura
Into- ja kunnianhimo ovat tärkeitä piirteitä, oli ammatti sitten mikä tahansa. Vätykset on niin nähty!

Kiinnostuksen kohteet
MINÄ! Lisäksi intohimoihin kuuluvat ainakin musiikki, telkkarin katselu, matkustelu, shoppailu, ruoanlaitto ja ulkona syöminen sekä tietenkin urheilu (ei kuitenkaan mäkihyppy ja formulat).

Se kemiahan on kuitenkin kaikkein tärkein. Eikä rakkautensa kohdetta voi valita - jos se kolahtaa niin se kolahtaa. Kärkkäille kommentoijille muistuttaisin, että kyse on haavekuvasta. Tiedostan, että sen löytäminen tulee olemaan mahdotonta. Ja kukaan ei tietenkään ole täydellinen. Enkä minä mitään täydellistä kiiltokuvapoikaa haekaan. Saa olla rosoja.

Kuitenkin jotkut ovat sanoneet, että vaatimustasoni on liian korkea. Pitäisikö minun tyytyä vähempään? Mielestäni tunteesta ei pidä tinkiä!

Minä, Liisa

Olen Liisa, 27-vuotias kaupunkilaissinkku. SINKKU. Inhoan sitä sanaa, olen aina inhonnut. Pitäisiköhän siis sanoa, että yksineläjä.

Sinkkuus on oma syyni. Ja valintani. Teini-ikäisenä seurustelin paljon ja vakavasti, mutta aikuisikä on ollut miesten suhteen täynnä pettymyksiä. Eniten olen pettynyt itseeni: miksi en ole pystynyt muodostamaan vakavaa parisuhdetta, vaikka kaikki ympärilläni tuntuvat pariutuvan? En ole koskaan edes asunut miehen kanssa!

Olen mielestäni viehättävä ja tulen loistavasti toimeen omillani. Sosiaalisuus ja hauskuus ovat hyveitäni. Minulle on monesti sanottu, että ottajia on varmasti liiankin kanssa. Olenko sitten liiankin itsenäinen ja vahva? Pelottaako sellainen miehiä? Ja jos pelottaa niin haluaisinko edes sellaisen miehen?

MITÄ MINÄ ITSE OIKEIN PELKÄÄN? Oman perheen perustaminen on aina ollut minulle itsestäänselvyys ja ajattelin aina olevani jo 25-vuotiaana naimisissa oleva perheenäiti.

Olen joutunut pettymään monesti ja sisälläni on lukko. Toisinaan pelkään, että rakastuminen ja luottaminen on jo kohdallani mahdotonta. Tykkään heittäytyä, mutta samalla ajatus toisen menettämisestä kummittelee mielessä niin, että minusta tulee epävarma. Toisaalta minua ahdistaa ja pelottaa, jos joku on minua kohtaan "liian kiltti ja hyvä". Ei pidä käsittää väärin: en ole tavannut pelkkiä kusipäitä vaan varsin hyviäkin miehiä. Ilmeisesti sisimmässäni siis kuitenkin epäilen kaikkia, ja olen huomannut ahdistuvani todella helposti.

Onneksi satunnaiset perhoset vatsassa ovat osoittaneet, että pystyn vielä tuntemaan ihaniakin tunteita. En halua kyynistyä, muuttua marttyyriksi ja kadottaa kykyäni rakastaa.  Omista epävarmuuksista olisi pakko päästä eroon. En ole pitkään aikaan käynyt treffeillä, mutta nyt olisi varmaan aika aloittaa tapailut.

Olenko ainoa, joka painii tällaisten ajatusten ja ahdistusten kimpussa? Pliis kertokaa, että teitä on muitakin!

WANTED: A boyfriend!

Elämässäni on ollut liikaa... *varattuja pelimiehiä
*säätöä
*turhaa innostumista olemattomasta
*yhden tai kahden illan juttuja
*särkyneitä sydämiä, puolin ja toisin
*ontuvia suhteenalkuja
*ahdistusta
*omia epävarmuuksia ja pelkoa sitoutumisesta


Elämässäni on ollut liian vähän...
*sitoutumishaluisia miehiä
*vakavia suhteita
*pidettyjä lupauksia
*molemminpuolista rakkautta
*varmuuden tunteita
*romantiikkaa
Mutta nyt olen kyllästynyt olemaan yksin! En halua kyynistyä ja uskon edelleen rakkauteen. Täydellisen vastakappaleen löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Niin vaikeaa, että ajatukset on pakko saada purettua virtuaalipaperille. Nyt se on siis tässä - blogi operaatio poikaystävästä.

Vuonna 2013 haluan antaa mahdollisuuden rakkaudelle. Luvassa on taatusti tunteenpurkauksia - ja toivottavasti myös vertaistukea täällä verkossa. Tarpeeksi syitä perustaa blogi? Kyllä, ainakin minusta.

Are you with me?