On tämä elämä melkoista. Onko siitä oikeasti neljä kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne? Tuhma tuhma Liisa... Pahoittelut hiljaiselosta. On tapahtunut paljon, mutta ei oikeastaan juuri mitään. Kerrataanpa vähän:
Unelma tuli kehiin keväällä, ja tapailimme toisiamme tiiviisti kesään asti. Mitä sitten tapahtui? Olimme yksinkertaisesti liian eri elämäntilanteissa. Hän pyöritti arkea kahden pienen lapsen kanssa ja oli kuitenkin vasta toipumassa avioerostaan. Meillä oli hauskaa, mutta lopulta suhde kävi liian raskaaksi. Jouduin koko ajan ottamaan vastaan panikointia ja epävarmuutta miehen taholta, enkä enää osannut nauttia yhteisistä hetkistämme. Kävimme keskikesän jälkeen keskustelun, joka tosin olisi pitänyt käydä jo aiemmin. Unelma on oikeasti hyvä tyyppi, ja olemme kyllä vaihtaneet kuulumisia kerran jos toisenkin.
No mutta, enää en ainakaan ole puutteessa :D Kesä on ollut kohdallani jokseenkin "villi". Minulle se tarkoittaa muutamaa eri sänkykumppania, mutta ei valitettavasti yhtäkään sellaista, jossa olisi oikeasti ainesta poikaystäväksi. Huomaan, että varsinkin syksyä kohden siirryttäessä kainalon kaipuu kasvaa entisestään. Olisi se oma kulta vain niin ihana...
Tällä hetkellä seison tavallaan risteyksessä. Kävin hyvän keskustelun ystäväni kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi lopettaa etsiminen. No, siitä sisuuntuneena otinkin pois profiilini nettideittipalvelusta.
Auttaisiko, jos vain olisin tyytyväinen tilanteeseeni ja nauttisin elämästä enkä toivoisi tapaavani ketään? En ole täysin samaa mieltä, sillä Salaisuudessakin sanotaan, että pitäisi ajatella niitä asioita joita oikeasti haluaa.
Ja jos lakkaisin etsimästä, niin mistä sitten teille kirjoittaisin?
Hei. Olenkin miettinyt mihin olet kadonnut.. Tai mietin edelleen, koska sun blogi oli nii huippu ja oon tosi harmissani kun susta ei oo kuulunu mtn. :/ onko kaikki hyvin?
VastaaPoistaMonesti itsekin olen kuullut tuota samaa, että ei kumppania löydä etsimällä. Itse olen muutamat miehistäni löytänyt netin kautta nimenomaan etsimällä. Mutta ne "etsityt" eivät sit koituneetkaa loppuelämän kohtalokseni.
Nykyistä en edes etsinyt, vaan hän oli ihan lähelläni. Edellisen suhteen lopussa olin tosi turtunut valehteleviin miehiin, joten yksi asia johti toiseen ja tapasin nykyisen kihlattuni.
Joskus se vaa auttaa ku ei etsi, mutta kyllä minullakin aikoinaan sinkkuna oli nettideitissä profiili, oli kiva löytää ihan kivoja juttukavereita, vaikkei se mihinkää muuhun johtanut. :) koskaan ei voi tietää milloin se omalle kohdalle kolahtaa, se tulee ku on tullakseen.